AFRIKKALAINEN KÄÄPIÖSIILI

Taustaa:

• Suomessa elää luonnonvaraisena eurooppalainen siili (Erinaceus europaeus), joka on rauhoitettu eläin eli sitä EI saa pitää lemmikkinä

• afrikkalainen kääpiösiili (Atelerix albiventris) puolestaan on kotoisin Afrikasta ja USA:ssa niitä on pidetty lemmikkeinä kymmenkunta vuotta

• Suomeen siilejä on tuotu suuremmissa määrin v. 2001 alkaen

• afrikkalaisen kääpiösiilin lisäksi lemmikkeinä pidetään Suomessa egyptiläisiä pitkäkorvasiilejä (Hemiechinus auritus) ja intialaisia pitkäkorvasiilejä (Hemiechinus collaris)

 

 

 

Afrikkalainen kääpiösiili lemmikkinä:

• aktiivinen yöeläin: nukkuu päivisin ja herää illalla (aktiivisimmillaan klo 2-3 yöllä)

• luonne: utelias, pitää paikkojen tutkimisesta ja juoksemisesta

• siili oppii tuntemaan omistajansa tämän ominaishajun ja äänen perusteella ja sitä voi myös rapsutella ja helliä

• siilin selkää suojaavat piikit, mutta siilin ollessa rauhallinen piikit tuntuvat lähes pehmeiltä ja sitä voi silitellä ”myötäpiikkiin” tai jopa vatsapuolelta ja naamasta

• pelästyessään siili nostaa piikkinsä nopeasti pystyyn, ja silloin siihen on vaikeaa koskea paljain käsin, minkä vuoksi siiliä ei suositella pienten lasten lemmikiksi

• siilin voi jättää satunnaisesti yksin yöksi kotiin, kunhan muistaa jättää sille riittävästi ruokaa ja juomaa saataville

• siilit saattavat sopia lemmikeiksi myös allergikoille ja astmaatikoille, mutta tämä on aina tapauskohtaista

• siilit kasvavat yleensä n. 15-20 cm pituisiksi ja painavat n. 300-550 g, värejä on lukuisia albiinosta mustaan

• siilit elävät yleensä noin 2-5 vuotta, mutta Yhdysvalloissa jopa 7-9-vuotiaiksi eläneitä yksilöitä tunnetaan

• siilin asumukseksi sopii iso aitaus, ”siilikaappi tai – hylly” tai iso häkki/terraario (vähintään 120 x 60 cm) - tilansuositus on kuitenkin vähintään 2 neliömetriä siiliä kohden

• siilin asumus tulisi sijoittaa vedottomaan, lämpimään, auringonvalolta suojattuun paikkaan (suhteellinen huoneilmankosteus mielellään n. 50 %, jotta siilin iho voi hyvin)

• siilin asumukselle olisi hyvä varata jokin tietty huone, jonne siilin voi helposti ja turvallisesti päästää juoksentelemaan vapaana joka ilta

• siilit ovat reviirieläimiä ja viihtyvät yleensä parhaiten yksin

• siili saattaa tulla toimeen perheen muiden lemmikkien kanssa, mutta tämä on tapauskohtaista, eikä eri eläinlajien edustajia kannata koskaan jättää siilin kanssa yksin valvomatta

• siili ei ole jyrsijä, joten se jättää tavallisesti huonekalut ja sähköjohdot rauhaan

• sukukypsiksi siilit tulevat 2kk ikäisinä, mutta naaras saisi poikia vasta 6 kk:n ikäisenä

• poikasia syntyy kerralla 1-8, tavallisimmin kuitenkin 3-4

 

 

 

Käyttäytyminen

Vaikka siilit eivät olekaan aivan hiljaisimpia lemmikkejä, on siilin omistajan silti tärkeää opetella tulkitsemaan myös lemmikkinsä kehon kieltä ymmärtääkseen, mitä siili haluaa sanoa tai miltä siitä tuntuu.

 

 

1) KEHON KIELI:

Innokas tutkiskelu ja juoksentelu (piikit selänmyötäisesti): merkki luottavaisuudesta ja tyytyväisyydestä

Käpertyminen palloksi, ”pallottelu”: merkki pelosta – toisaalta myös yleinen nukkumisasento

Piikkien pystyyn nostaminen: pelko, kiukku tai epävarmuus (mitä enemmän piikit ovat pystyssä, sitä kurjempi olo siilillä on)

Vaahtopallojen tekeminen, ”vaahtistelu”: Kohdatessaan uuden mielenkiintoisen tuoksun (hajuvesi, käsivoide, nahka jne.), siili voi alkaa nuolla ja pureskella tuoksuvaa kohdetta, tehdä sitten syljestään vaahtoa ja levittää sen lopulta piikistöönsä. Jotkut siilit tempautuvat puuhaan niin innokkaasti, että saattavat samalla kaatua kumoon. Tämän erikoisen käyttäytymisen syytä ei varmuudella tiedetä, mutta epäillään, että ”vaahtistelemalla” siili yrittäisi painaa uuden hajun mieleensä. Toinen teoria on, että oudon tuoksuinen vaahto karkottaisi vihollisia. Joka tapauksessa tämä on siilille aivan normaalia käyttäytymistä.

Ympyrän/edestakaisin juokseminen: Tämänkään toiminnan varmaa syytä ei tiedetä, mutta siilien tiedetään juoksevan ympyrää myös luonnossa. Toisaalta etenkin pienissä juoksupyörättömissä häkeissä tällaista käytöstä voi esiintyä hyvinkin runsaasti ja pahimmassa tapauksessa siilin nenä saattaa hankautua verille otuksen pinkoessa häkin seinämän vierustaa edestakaisin. Tällöin kyse on selkeästi turhautumisesta: siili kaipaa toimintaa (lattialla juokseminen tai juoksupyörä).

 

2) ÄÄNET:

Pehmeä tuhina, purina, ”kehräys”, nuuhkiminen: merkki tyytyväisyydestä, uteliaisuudesta ja innokkaasta tutkiskelusta

Äkäinen tuhahdus/tuhina: merkki kiukusta tai epävarmuudesta

Poksahtelu/naksahtelu (kuin kahvinkeitin) – siili yleensä käpertyneenä palloksi: merkki äärimmäisestä pelosta, kiukusta tai kyllästymisestä

Viserrys, piipitys (”laulaminen”): urosten ”kosioääni” tai poikasiaan hoitavan naaraan ääntely, mutta myös poikaset piipittävät hennosti emoaan kutsuessaan

”Kvääk!”, vesilintumainen ääntely: synnytysääni

Huutaminen: merkki kivusta tai pelosta. Jotkut siilit huutavat myös unissaan

Äänet siilin nukkuessa: siilit saattavat ”kuorsata” tai tuhista unissaan

 

 

 

Takaisin Siileistä-sivulle

 

© Juulia Virtanen 2008