F.A.Q – USEIN KYSYTTYJÄ KYSYMYKSIÄ

 

1) Sopivatko sokerioravat lasten lemmikeiksi?

Eivät välttämättä sovi, sillä niiden luusto on hyvin hauras ja ne voivat liitää omistajansa kasvoille, paljaisiin jalkoihin tai käsiin ja takertua ihoon tiukasti kynsillään. Lisäksi erityisesti käsittelyyn tottumattomat sokrut voivat näykkiä ja purra. Jos ja kun sokeriorava puree, sen pitäisi saada tehdä niin oppiakseen ettei siitä seuraa mitään hyvää (muttei myöskään pahaa). Lapsilla ensimmäinen reaktio tällaisessa yllättävässä tilanteessa saattaa kuitenkin olla lyöminen tai oravan irti ravisteleminen, mikä voi koitua pienelle eläimelle kohtalokkaaksi.

Ne ovat myös yöeläimiä, eli valveilla yleensä lasten jo mentyä nukkumaan. Lisäksi on mietittävä, onko nuorista lapsista todella sitoutumaan lemmikkiin 10-15 vuodeksi (jopa 5000 iltaa ruokkimista ja leikkimistä). Jos ainoa syy sokerioravan hankintaan on sen suloisuus tai erikoisuus, tee sekä itsellesi että eläinpololle palvelus ja jätä se ostamatta.

Jos vanhemmat kuitenkin kantavat oravista päävastuun, voi niitä mielestäni harkita myös lapsiperheisiin. Pieniä lapsia ja oravia ei kuitenkaan kannata päästää valvomatta tutustumaan toisiinsa.

 

2) Miten sokeriorava voi saada aikaan kissamaisia raapaleita käsiin?

Jos ja kun sokerioravien kynnet pureutuvat ihmisihon läpi (sokrujen kiipeillessä ihmisten päällä), ne voivat saada aikaan ihoärsytystä, kuten punoitusta, kuumotusta, raapaleita ja ihoalueiden turpoamista. Tämä johtuu yleensä ihon rikkoutumisesta tai kynsien mukana ihon alle joutuneista bakteerista ja syljestä oravien käpälissä. Ajan kuluessa reaktiot voivat lieventyä, kun iho tavallaan tottuu sokrujen kiipeilyyn tai oravat luottamuksen kasvaessa pitävät höllemmin ihosta kiinni.

Ongelmaan auttaa yleensä sokrujen kynsien säännöllinen leikkaaminen, ärtyneiden ihoalueiden puhdistaminen ja ennaltaehkäisynä pitkähihaisten paitojan ja housujen käyttäminen.

 

3) Tulevatko sokerioravat toimeen muiden lemmikeiden kanssa?

Sokerioravat eivät juuri tule toimeen muiden eläinten kanssa: kissat ja koirat voivat helposti pitää sitä saaliina, ja toisaalta pikkujyrsijät ja -linnut kuuluvat sokerioravan luontaiseen ruokavalioon. Niinpä sokruilla tulisi olla aina oma häkkinsä - asuttaminen muiden eläinten kanssa voi olla niille hyvin stressaavaa

Sokerioravia ei tulisi pitää samassa huoneessa kovaäänisten lintujen kanssa, sillä ne saattavat pitää lintujen ääntelyä uhkana. Luonnossa sokrujen viholliset ovat nimittäin pääasiassa petolintuja, kuten pöllöjä.

Kanien usein kantama pasteurella on sokerioraville tappava, minkä vuoksi kaneja ja sokerioravia ei tulisi koskaan päästää yhteen eikä edes majoittaa lähekkäin vaan mielellään jopa talon eri kerroksiin, jos mahdollista.

 

Takaisin Sokerioravista-sivulle

 

© Juulia Virtanen 2008