 |
||
 |
        KÄYTTÄYTYMINEN
KEHON KIELI
ÄÄNET Sokerioravat ääntelevät ja viestivät monella eri tavalla, joten on tärkeää oppia ymmärtämään, mitä se milloinkin haluaa tai miltä siitä tuntuu. Uuteen kotiin saapuva orava pelkää usein itseään monta kertaa isompaa ihmistä, mutta ajan kuluessa alkaa yleensä pitää tätä laumansa johtajaoravana tai ainakin perheenjäsenenä. Tällainen luottamus pitää kuitenkin ansaita, ja yksi parhaista keinoista kasvattaa eläimen luottamusta on opetella ymmärtämään sitä.
Haukkuminen Sokerioravat voivat joskus haukkua kuin koiranpennut ilman mitään näkyvää syytä (erityisesti myöhään yöllä), mutta joskus ne saattavat haukkumalla myös pyytää ruokaa tai vettä tai ilmaista olevansa pulassa. Monesti sokerioravat haukkuvat siis kiinnittääkseen omistajansa huomion joko jonkin tarpeen täyttämiseksi tai sitten vain hellyyttä saadakseen. Luonnossa sokerioravien uskotaan kutsuvan ja paikantavan haukkumalla lajitovereitaan pimeässä: vain yksi orava kerrallaan haukkuu, mutta sen lopettaessa toinen voi jatkaa haukkumista samaan tahtiin. Tätä teoriaa tukee se havainto, että etenkin yksinään asumaan joutuva yksilö voi joskus haukkua sydäntä särkevästi ja taukoamatta. Samoin pimeässä haukkuminen tuntuu lisääntyvän, ja pienen valonlähteen lisääminen huoneeseen vähentää usein haukkumista. Sokerioravista lähtevä ääni on yllättävän kova ja kantaa helposti parinkin huoneen päähän. Joskus oravien on myös huomattu vastaavan haukkumalla kaukaa kantautuviin ääniin, kuten koiran haukuntaan tai varoittavan peloissaan lajitovereitaan esim. koiran saapumisesta huoneeseen. Jotkut myös uskovat haukunnan johtuvan lähestyvästä myrskystä. Jos sokerioravia on samassa häkissä vain yksi, tulisi sen kanssa viettää päivittäin aikaa ainakin neljä tuntia, jottei se tuntisi oloaan yksinäiseksi. Siltikin orava joutuu viettämään loput 20h yksin, joten lajitoverin hankinta on aina ehdottoman suositeltavaa. Haukuntaan kannattaa siis reagoida antamalla oravalle huomiota tai ruokaa. Mikäli haukku on jatkuvaa, pienen yövalon pitäminen päällä sokrujen huoneessa ja kaverin hankkiminen yksinäiselle sokrulle voi auttaa. Juttelu,
naksuttelu Sokerioravat voivat ”jutella” ja visertää lajitovereilleen tai omistajalleen. Yleensä tämä osoittaa, että orava on hyvällä tuulella tai esim. syö hyvää ruokaa. Juttelullakin sokeriorava voi hakea omistajansa huomiota, ja siitä myös huomaa, mitkä herkut ovat sen mieleen.
"Kehräys” Tyytyväisiä ollessaan sokerioravat pitävät kissanpentumaista kehräystä. Äänen voi kuulla esim. sokrun syödessä lempiruokaansa tai käpertyessä pehmeään, lämpimään paikkaan, kuten omistajansa rinnan päälle nukkumaan.
Kiroilu, kurina Kiroiluääntä on vaikea kuvailla. Se muistuttaa jotakin elektronista laitetta (”tsräp tsräp”) ja on niin voimakas, ettei sellaisen edes uskoisi olevan niin pienestä eläimestä lähtöisin. Sokerioravat kurisevat ollessaan erittäin ärsyyntyneitä tai peloissaan – erityisesti juuri uuteen kotiin muutettuaan. Jos tätä varoitusääntä ei oteta tosissaan, oravat voivat purra. Näyttääkseen olevansa tosissaan, sokrut voivat kuristessaan nostaa myös käden ilmaan tai nousta seisomaan puolustautuakseen. Sokerioravat voivat kiroilla erityisesti, kun ne herätetään makeilta unilta. Joskus ne reagovat näin myös mielestään uhkaaviin, kurinaa muistuttaviin ääniin (esim. sipsipussin rapistelu). Älä vedä kättäsi pois oravan kuristessa, jotta se oppii luottamaan sinuun – muuten eläin oppii, että se saa kurisemalla ja/tai puremalla ihmiset poistumaan. Koita kuitenkin välttää tilanteita, jotka saavat sen käyttäytymään näin ärsyyntyneesti tai pelokkaasti. Laulaminen Sokerioravaäidit laulavat tai hyrisevät poikasilleen hiljaa, mutta rytmikkäästi. Jokainen laulu tuntuu olevan erilainen kuin edellinen.
Parittelu-/kosiskelu- ja tappeluäänet Paritellessaan/kosiskellaan toisiaan mutta toisaalta myös tapellessaan sokerioravat ääntelevät lähes samalla tavalla. Tilanteesta riippuu, kumpi vaihtoehto on kyseessä.
Sihinä, tuhina
Vinkuminen/itkeminen Poikaset tai uuteen kotiin muuttaneet sokerioravat kutsuvat itkemällä äitiään tai perhettään. Tätä tapahtuu erityisesti yöllä, kun ne on jätetty yksin. Omistajan huomio tai pieni häkkiin/pesäkoppiin laitettu pehmolelu usein auttaa.
Takaisin Sokerioravista-sivulle © Juulia Virtanen 2008
|
|
 |
||
