RUOKINTA

 

Sokerioravien ravintosuositukset vaihtelevat huomattavasti lähteestä riippuen, sillä kyseessä on vielä varsin uusi lemmikki. Uusia suosituksia tulee ajoittain, ja vanhoja ruokaympyröitä kehitellään paremmiksi. USA:ssa on vuosien ajan kehitelty erilaisia sokeriorava-"dieettejä", mutta kaikkien niiden soveltuvuudesta sokerioraville (lajin luontaisen ruokavalion huomioiden) ei ole tietoa. Lisäksi useimpia niistä on vaikea täysin soveltaa Suomen oloihin (samoja raaka-aineita ei ole tarjolla), joskin mallia olen niistä toki omien sokrujeni ruokavalioon hakenut. Tässä osiossa voit siis tutustua henkilökohtaisiin näkemyksiini ja suosituksiini sokerioravien ruokinnasta.

 

 

PÄÄRUOKINTAOHJE

  • päiväannoksista 33-40 % tulisi olla proteiinipitoista ruokaa (aikaisemmin suositeltua 25% pidetään nykyään liian vähäisenä) ja loput 60-66% kasviksia (puolet hedelmiä, puolet vihanneksia)

  • kalsiumin ja fosforin suhteen tulisi olla n. 1,5-2:1, ja tämä on helpointa saavuttaa käyttämällä fosforitonta kalsiumlisää päivittäin

  • raikasta vettä pidettävä jatkuvasti pullosta saatavilla

  • herkkuja ja rasvaa rajoitetusti

     

 

 

Jos ja kun samassa häkissä asuu useampia yksilöitä, on tarkkailtava, että kaikki saavat osansa proteiinista ja hedelmistä. Monet sokerioravien sairaudet johtuvat nimittäin vääristyneestä ruokavaliosta. Nimi "sokeriorava" (tai "sugarglider") johtaa siinä mielessä harhaan, että luonnossa sokeri ja hedelmät eivät muodosta koko eläimen ruokavaliota, vaan etenkin proteiinipitoiset hyönteiset kuuluvat siihen erottamattomasti. Keväällä ja kesällä sokrut syövät nimittäin lähes pelkästään hyönteisiä, joista ne saavat helposti lisääntymiseen vaadittavaa proteiinia.

Kun hyönteisten saanti talvikuukausien aikana heikkenee, sokerioravat turvautuvat muihin ravinnonlähteisiin, kuten hedelmiin, eukalyptuksen ja akaasiapuun makeisiin mahloihin (joita vuotaa vahingoittuneen puunkuoren sisältä), nektareihin sekä mahlaa imevien hyönteisten tuottamaan makeaan mesikasteeseen. Hunajaa, koivun mahlaa ja tuoreita hedelmiä voidaan lemmikkisokerioravien kohdalla pitää hyvinä korvikkeina näille sokeripitoisille aineille.

Lisäksi sokerioravien luontaiselle ruokalistalle kuuluvat pienet linnunpoikaset, jyrsijät ja liskot. Niinpä sokruja voikin hyvällä syyllä kutsua sekasyöjiksi.

Sokerioravien ruokavalio tulisikin pitää monipuolisena ja vaihtelevana. Sokrut voivat välillä nirsoilla ruuista, joista ovat ennen pitäneet, mutta yleensä nirsoilu on ohimenevää. Ruokia vaihtelemalla ennaltaehkäistään niihin kyllästymistä ja taataan helpommin monipuolinen ruokavalio kaikkine vitamiineineen ja mineraaleineen. Erityisesti nuorten eläinten ruokavalion monipuolisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, jotta ne oppisivat syömään erilaisia ruokia. Nirson sokerioravan ruokavalion tasapainottaminen voi myöhemmin olla hankalaa, ja suosikkiruokien tarjoamista voi joutua rajoittamaan 2-3 kertaan viikossa.

Kun sokeriorava vaihtaa kotia, sille tulisi aluksi syöttää samaa ruokaa kuin mihin se on edellisessä kodissaan tai kasvattajan luona tottunut. Näin vähennetään oravan kokeman stressin määrää (kun edes ruoka säilyy samana). Jos myöhemmin haluat muuttaa oravan ruokavaliota, tee se vähitellen ja huolehdi, ettei sokru stressaannu muutoksesta vaan sopeutuu uuteen ruokavalioon !


 



 

PÄIVÄANNOKSET

Sokerioravien päivittäisten ruoka-annosten tulisi koostua proteiinipitoisesta ruuasta sekä tuoreista hedelmistä/vihanneksista, joiden päälle ripotellaan lisäravinnejauhetta. Annokset (lukuunottamatta vitamiinijauhetta) voi halutessaan pakastaa esim. pienissä jääpalamuoteissa viikon varoiksi.

Aluksi ruokaa voi tarjota päivittäin noin 3-4 ruokalusikallista (yhtä sokrua kohden). Jos kuppi on aamulla täysin tyhjä, voi annosta lisätä niin, että sokrut jättävät lopulta pikkuisen ruokaa jäljelle. Jos sokru taas mielestäsi ylensyö tai lihoo tällä ruokamäärällä, vähennä hieman rasvan ja kenties proteiinin määrää.

Sokerioravilla on tapana syödä sykleittäin tietyn kokoisia annoksia ja olla sitten välillä (ilman näkyvää syytä) melkein syömättä pari päivää. On epäilty, että tämä voisi johtua esim. lähestyvästä ukkosesta, joskaan teoriaa ei ole virallisesti tutkittu, enkä omissa oravissani ole moista piirrettä huomannut. Syömättä jääneet ruuat on kuitenkin aamulla aina hyvä poistaa kupista, jotteivät sokrut pääse syömään mitään pilaantunutta.



 

    1) Aterian proteiinipitoinen osa voi koostua vaikkapa jostakin näistä vaihtoehdoista (yht. noin 1rkl):

  • 10-12 jauhomatoa tai 3-5 jättijauhomatoa ja pari pillarssia

  • 3-5 kenttä- tai heinäsirkkaa (”Grasshoppers”) tai silkkitoukkaa (ei pienille poikasille) ja vahakoisan toukka tai pari (hyönteisten on oltava hyvin ruokittuja ja vitamiini-mineraalijauheella pölytettyjä) Eri hyönteislajien ravintosisältöihin voit tutustua tarkemmin täällä.

  • ½ ruokalusikallista keitettyä kananmunaa sekoitettuna hunajaan tai omenamehuun ja proteiinipitoisiin mutta sokeroimattomiin maissimuroihin (corn flakes)

  • 1 rkl kypsennettyä, maustamatonta kanaa, kalkkunaa, punaista lihaa

  • 1 rkl tofua sekoitettuna sokerittomaan hedelmämehuun tai -soseeseen

  • 1 hiirenpinkki eli pakastettu ja sulatettu karvaton, vaaleanpunainen hiirenpoikanen

  • ½ ruokalusikallista maustamatonta luonnonjogurttia (maistuvuuden parantamiseksi sekaan voi lisätä hieman pilttiä, hunajaa tai hedelmänpaloja, mutta keinotekoisia aromeja, makeuttajia ja lisäaineita tulisi välttää). Sokerioravat sietävät jonkin verran laktoosia, ja jogurtti sisältää hyödyllisiä bakteereja sekä kalsiumia.


 

Lisäksi laadukkaita kissanraksuja tai sokerioraville suunnattuja seoksia (jos tällaisia onnistuu löytämään…) voi pitää jatkuvasti tarjolla yllättävän nälän varalta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kissanraksut on suunniteltu kissoille, puhtaille lihansyöjille, joten pääsääntöiseksi proteiininlähteeksi ei niistä kaikkiruokaiselle eläimelle ole. Joidenkin lähteiden mukaan kissanraksut voivat myös aiheuttaa suolistotukoksia sokerioraville, mutta toisaalta monet kasvattajatkin ovat käyttäneet niitä vuosikausia yhtenä ruokavalion osana ilman ongelmia.

Joka tapauksessa yksinomaan kissanruokaan tai valmispelletteihin pohjautuvia ruokavalioita ei suositella, koska pelkän kovan ruuan syöminen voi johtaa sairauksiin sokerioravien leuoissa. Luonnossahan ne syövät pääosin pehmeää ruokaa, eivätkä niiden hampaat kasva jatkuvasti (toisin kuin jyrsijöillä ja kaneilla).



 

    2) Hedelmä – vihannesosasto (näistä päivittäin esim. 2-6 hedelmää yhteensä noin 2rkl):

     

  • omenaa

  • papaijaa

  • päärynää

  • vesi-, hunaja- tai cantaloupe-meloonia

  • kiiviä

  • mangoa

  • persikkaa tai nektariinia

  • mustikoita, vadelmia, mansikoita

  • ananasta

  • viinirypäleitä

  • vauvan hedelmäsosetta

  • bataattia

  • porkkanaa

  • herneitä



 

HUOM! Maissi sisältää paljon fosforia ja voi liiallisina määrinä johtaa terveydellisiin ongelmiin. Eri hedelmien ja kasvisten terveysvaikutuksiin ja ravintosisältöihin voit tutustua tarkemmin hieman alempana.

Toiset sokerioravat syövät hedelmistä vain hedelmälihan ja jättävät kuoret koskemattomiksi, toiset taas sylkevät kuoret myöhemmin pihalle. Yleensä ottaen kaikki kuitenkin suosivat makeita kasvisvaihtoehtoja kuten melooneita, herneitä, maissia ja porkkanaa. Yksilöllisiä makueroja luonnollisesti kuitenkin on.

Tällä hetkellä sokerioraville ei ole oikein saatavilla laadukasta, eri ravintoaineiden suhteen tasapainotettua valmisruokaa vaan ne vaativat tuoreita kasviksia ja muuta syötävää päivittäin. Sokeriorava on eksoottinen eläin – niinpä sillä on myös eksoottinen ruokavalio. Jos ruoka-annosten valmistaminen alusta lähtien tuntuu hankalalta, hanki mieluummin vaikka kani tai hamsteri, joille sopivia täysravintoja markkinoilta jo löytyy.

Sokerioraville tarjottujen hedelmien ja vihannesten tulisi aina olla tuoreita tai pakastettuja – ei säilyketölkkiin pakattuja (sisältävät yleensä liikaa sokeria). Vauvojen hedelmä- tai kasvis-lihasoseita ja luonnonjogurtti (pienissä määrin) sen sijaan käyvät.



 

3) Vitamiini- ja mineraalilisäksi suosittelisin matelijoille tarkoitettuja jauheita, joita tulisi ripotella päivittäin oravien hedelmäannoksen päälle, ei veteen. Valmistetta valittaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että se sisältää kalsiumia sekä D-vitamiinia ja on mielellään fosforiton. Tutki pakkausselosteet huolellisesti, äläkä ylitä ohjeita ainakaan rajusti. Lisätietoa voit kysyä eläinlääkäriltä.



 

TÄRKEITÄ RAVINTOAINEITA

 

Proteiini

Proteiini on tärkeä osa kaikkien sokerioravien ruokavaliota, mutta erityisen tärkeää se on lisääntymisikäisille naaraille. Hiiren pinkit, sirkat, jauhomadot, keitetyt kananmunat, kanan- tai kalkkunanliha ovat yleensä hyviä proteiininlähteitä. Monissa proteiinipitoisissa ruuissa (kuten hyönteisissä) on kuitenkin paljon fosforia, minkä vuoksi on tärkeää huolehtia myös sokrujen kalsiumin saannista.



 

 

 

 

 

Kalsium

Kalsium on hyvin tärkeää sokerioraville. Sen puute aiheuttaa luiden heikentymistä, ja heikot luut puolestaan murtuvat helposti. Ravinnosta saatu suuri fosforin määrä lisää kalsiumin tarvetta, mutta koska esimerkiksi suhteellisen paljon fosforia sisältävät hyönteiset ja kananmuna ovat sokerioravien proteiininlähteinä hyödyllisiä (toisin sanoen niitä ei ole suotavaa karsia pois), on kalsiumia hyvä lisätä oravien ruokavalioon. Matelijoille tarkoitetut kalkkivalmisteet sekä luonnonjogurtti (2-3 kertaa viikossa) ovat tähän tarkoitukseen hyviä. Muita fosforipitoisia ruokia ovat muun muassa erilaiset siemenet ja pähkinät (jotka ovat muuten lisäksi hyvin rasvaisia) sekä maissi, joita ei kannata tarjota kuin harvoin, sillä ne on helppo korvata terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Toisin kuin monilla muilla eläimillä, sokerioravilla ei ole havaittu liiallisesta kalkinsaannista johtuvia ongelmia, mutta silti kalsiumin annostelussa kannattaa käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Pääsääntö sen kohdalla kuitenkin on, että mieluummin hieman liikaa kuin hieman liian vähän.



 

Vesi

Sokerioravat saattavat kuolla hyvinkin nopeasti nestehukkaan, jos niillä ei ole tarpeeksi raikasta vettä saatavilla. Vesi on parasta tarjoilla pullosta, niin se ei pääse likastumaan.



 



 

VÄLTETTÄVIÄ RAVINTOAINEITA


Laktoosi

Eläimet tuottavat tavallisesti vain sen verran laktoosia hajottavaa laktaasi-entsyymiä kuin ne tarvitsevat hajottamaan oman äitinsä maidossa olevan laktoosin. Pussieläinten maito on luonnostaan melko vähälaktoosista: hiilihydraatit ovat siinä pääasiassa muiden sokerien kuin laktoosin muodossa.

Sokerioravia on tutkittu suhteellisen vähän, mutta niiden sukulaisille kenguruille ja vallabeille (sokerioravien tapaan pussieläimiä) tehdyistä tutkimuksista on selvinnyt niiden olevan laktoosi-intolerantikkoja, sillä suuret määrät laktoosia aiheuttavat niille ripulia. Näiden tutkimusten yleistäminen sokerioravia koskeviksi ei tietenkään ole ongelmatonta, sillä esimerkiksi kenguruthan poikkeavat todellisuudessa hyvin paljon sokerioravista.

Kaikesta huolimatta olisi suositeltavaa välttää lehmänmaidosta tehtyjen tuotteiden tarjoamista sokerioraville. Ainoan poikkeuksen tekee luonnonjogurtti, joka sisältää runsaasti proteiinia, kalsiumia ja hyödyllisiä bakteereja, jotka auttavat oravien ruoansulatuksessa. Sopiva määrä on noin 1 ruokalusikallinen oravaa kohti pari kertaa viikossa. Jogurtin maistuvuutta voi parantaa sekoittamalla joukkoon hieman hedelmiä, tipan hunajaa tai pilttiä.



 

Herkut

Sokerioravat ovat todellisia herkkupeppuja, mutta liian rasvakerroksen kertyminen voi aiheuttaa niille muiden ongelmien ohella jopa sokeutta. Lisäksi vääränlaisella ravinnolla (liikaa vitamiineja, väärää ruokaa, yliruokintaa...) elävät sokerioravat erittävät usein hyvin voimakkaan hajuista virtsaa.

Älä kuitenkaan tarjoa liikaa herkkuja, ja pyri siihen, että herkut olisivat mahdollisimman terveellisiä. Esimerkiksi erilaiset hyönteiset, makeat hedelmäpalat ja hunaja ovat usein sokrujen suosikkeja. Pyri välttämään teollisia nameja, sillä ne sisältävät usein paljon rasvaa, sokeria ja vehnäjauhoja, eivätkä näin ole kovin ravitsevia…

Pähkinöissä on paljon proteiinia mutta myös paljon sokruille haitallista rasvaa ja fosforia. Pähkinöistä ja siemenistä saatu liika rasva voi johtaa ylipainoisuuteen, rasvakertymiin silmissä sekä vähäisempään kalsiumin ja muiden ravintoaineiden imeytymiseen elimistössä. Sokerioravat rakastavat pähkinöitä, mutta niitä tulisi antaa vain harvinaisena herkkuna jos ollenkaan. Sama koskee siemeniä. Kuivattuja hedelmiä ja suolapähkinöitä ei tulisi myöskään tarjota, sillä ne sisältävät turhaa suolaa ja sokeria.

HUOM! Älä koskaan tarjoa herkkuna suklaata, sillä se on myrkyllistä sokerioraville!



 

Kiellettyjä ruokia:

  • sipulit ja sipulijauhetta sisältävät tuotteet (esim. Piltit)

  • raaka kananmuna

  • raaka liha

  • hedelmien siemenet ja kivet

  • rasvaiset tuotteet (pähkinät, auringonkukansiemenet...)

  • avokado

  • ulkoa pyydystetyt hyönteiset (loisvaara)

  • maitotuotteet (lukuun ottamatta rasvatonta luonnonjogurttia, joka sisältää hyödyllisiä bakteereja)

  • ihmisille tarkoitetut ruokavalmisteet, kuten sipsit, karkit, nakit, ranskalaiset, popcorn...

  • säilykehedelmät (sisältävät paljon sokeria ja lisäaineita)

  • myrkylliset oksat ja hedelmät

  • suklaa (suorastaan myrkyllistä sokruille)

  • juusto (rasvaista)

  • kurkku ja salaatti (sisältävät pääosin vettä ja vain vähän hyödyllisiä ravintoaineita)

  • sokeri ja sokeria sisältävät tuotteet

  • lisäaineet, säilöntäaineet

  • hyvin fosforipitoiset ruuat (erityisesti ilman kalsiumlisää...)



 



 

ERI HYÖNTEISTEN JA KASVISTEN TERVEELLISYYS

Hyönteisten ravintoarvoja

RAVINTOARVOT

Jauhomadot

Jättijauhomadot

Sirkat

Vahakoisan toukat
Proteiini

21%

17%

21%

16%
Rasva

13%

18%

6%

22%
Kuitu

2%

7%

3%

8%
Kosteus

62%

59%

69%

 62%



 

Hedelmien kalsium-fosforisuhteita

Taulukon selitykset:

  • punainen tarkoittaa vältettävää kasvista (huono Ca-P –suhde): vain herkkuna tai kalsiumlisän kera

  • keltainen tarkoittaa neutraalia kasvista (kalsiumia ja fosforia lähes 1:1): voi tarjota säännöllisesti

  • vihreä tarkoittaa suositeltavaa kasvista (hyvä Ca-P-suhde): tarjoa usein

  • +-merkintä tarkoittaa, että kasviksessa on vähintään 1g proteiinia

     

 HEDELMÄ  (/100g raakana)

 Kalsiumia (mg)

 Fosforia (mg)

 Kalsium-fosfori -suhde

 Proteiinia (g)
 Ananas

7

7

   1 : 1

0,39
 Appelsiini+

40

19

2,1 : 1

1,0
 Aprikoosi+

14

19

0,7 : 1

1,4
 Banaani+

6

20

0,3 : 1

1,0
 Cantaloupe-melooni

11

17

0,6 : 1

0,88
 Greippi

12

8

1,5 : 1

0,69
 Hunajamelooni

6

10

0,6 : 1

0,46
 Karpalo

7

9

0,7 : 1

0,39
 Kiivi

26

40

0,6 : 1

0,99
 Kirsikka

15

19

0,7 : 1

1,2
 Luumu

4

10

0,4 : 1

0,79
 Mango

10

11

0,9 : 1

0,51
 Mansikka

14

19

0,7 : 1

0,61
 Mustikka

32

21

1,5 : 1

0,72
 Nektariini

5

16

0,3 : 1

0,94
 Omena (kuorimaton)

7

7

   1 : 1

0,19
 Omena (kuorittu)

4

7

0,5 : 1

0,15
 Papaija

24

5

4,8 : 1

0,61
 Passionhedelmä++

12

68

0,1 : 1

2,2
 Persikka

5

12

0,4 : 1

0,70
 Päärynä

11

11

    1 : 1

0,39
 Rusina (tummat)

49

97

0,5 : 1

3,2
 Rusina (vaaleat)

53

115

0,4 : 1

3,4
 Vadelma

22

12

1,8 : 1

0,91
 Viikuna

35

14

2,5 : 1

0,75
 Viinirypäle

11

13

0,8 : 1

0,66
 Vesimelooni

8

9

0,9 : 1

0,62

 

 VIHANNEKSET (/2,4dl)

 Kalsiumia (mg)

 Fosforia (mg)

Kalsium-fosfori -suhde

 Proteiinia (g)
 Bataatti++

29,3

37,2

  0,8 : 1

2,2
 Jäävuorisalaatti

10,5

11,0

     1 : 1

0,6
 Kukkakaali++

22,0

44,0

  0,5 : 1

2,0
 Kurkku (kuorellinen)

14,6

20,8

  0,7 : 1

0,7
 Kurpitsa+

24,4

51,0

  0,5 : 1

1,2
 Lehtisalaatti

38,1

14,0

  2,7 : 1

0,7
 Maissi+++++

3,1

137,1

0,02 : 1

5,0
 Munakoiso

5,7

18,0

  0,3 : 1

0,8
 Papu++++++++

36,3

156,6

  0,2 : 1

7,9
 Parsakaali+++

42,2

58,1

  0,7 : 1

2,6
 Persilja++

82,8

34,8

  2,3 : 1

1,8
 Pinaatti

29,7

14,7

  2,0 : 1

0,9
 Porkkana+

29,7

48,4

  0,6 : 1

1,1
 Vesikrassi

40,8

20,4

  2,0 : 1

0,8
 Voikukanlehdet+

102,8

36,3

  2,8 : 1

1,485



 

Takaisin Sokerioravista-sivulle



 

© Juulia Virtanen 2008